Iltapyrähdys Pomponrahkalle
Ulkoilut sarjassa 'koska se on mahdollista' saivat jatkoa tiistaina kun luontokaipuu alkoi vallata alaa molempien luontohullujen mielissä, eikä ulkoilua voinut enää illalla välttää. Eihän kello vasta käynyt kuin yhdeksää ja aamuherätys odotti vasta 06:30. Päivällä Turkuun osunut sadekin oli jo laantunut sen verran, ettei ihan sadekamppeita sentään päälle tarvinnut vetää. Ei muuta kuin metsään siis.
Kohdetta jouduttiin hetki arpomaan; Otto kuitenkin halusi suunnata haistelemaan sateen jälkeistä suota, joten vaihtoehdot rajautuivat varsin vähiin. Hetken jo meinasimme kääntää keulan Savojärvelle, mutta järki taisi voittaa ja otimme suunnaksemme Turun lentokentän vieressä sijaitsevan Pomponrahkan luonnonsuojelualueen.
Vartin ajomatkan päässä keskustasta sijaitseva Pomponrahka on lähiluontokohde parhaimmillaan. Pomponrahkan luontopolku on lyhyt ja helpohko lenkki, jossa pääse näkemään niin pirteää lehtoa, suota, kalliota, havumetsää ja pienen hiekkaharjuntapaisen alueen lampineen. Pelipaikoille on helppo päästä, kun vain tietää mistä etsii. Ekalla yrittämällä noin vuosi sitten jouduimme hetken arvuuttelemaan, mistä päin luotopolkua kannattaa lähteä lähestymään, mutta satelliittikuva pelasti tuolloin, kun parkkipaikka paistoi metsän laidassa. Kaupungin sivuilta tästä mainiosta kohteesta löytyy säälittävän huonosti tietoa, kuten kaikista luontokohteista Turussa.
Tällä kertaa saapuminen oli helppo, kun reitti oli tuttu. Ja niin luonnossa oltiin ennen kuin huomattiinkaan. Jos olet Pomponrahkalle suuntaamassa, parkkipaikka löytyy kartan osoittamasta kohdasta. Itse olemme lähestyneet keskustasta Tampereentietä pitkin kääntyen Kärsämäen hautausmaan kulmalta Vahdontielle, jota suoraan Runosmäen ohi ajeltua tuleekin Pomponrahkan kyltti vastaan. Toki Ohikulkutietä pääsee myös mainiosti paikalle. Lähellä metsän reunaa on mukavan kokoinen parkkipaikka.
Kiersimme tällä kertaa noin 2-3km mittaisen luontopolun, joka lähtee näppärästi heti parkkipaikalta. Muitakin reittejä alueella näyttää menevän, mutta niiden suunnista ei meillä ole tietoa. Täytynee joskus tehdä tutkimusmatka noille pitkoksille. Vastapäivään lenkkiä kiertäessämme päädyimme ensin upealle lehtoalueelle, jota kansoittivat raikasta vettä tiputtelevat nuoret koivut ja pajut. Ilma oli kosteudesta ja lämmöstä johtuen suorastaan sademetsämäinen ja sävähdyttävän tuoreen tuoksuinen. Sateen elvyttävän vaikutuksen luontoon voi aistia joka solulla – melkein kuuli heinien ja sienten kasvavan, ja koivujen imevän vettä kaikin voimin.
Hieman ennen reitin kääntymistä suolle, huomasimme erkanevan polun ja päätimme lähteä katsomaan, mitä lienee sen päässä. Polku vei hauskannäköisille hiekkakuopille, joiden keskellä kohosi pikkuinen hiekkakumpu, jakaen vedet omiin altaisiinsa. Lammet olivat matalat ja ainakin toinen lähes umpeen sammaloitunut, mutta toisen vesi näytti jopa uimakelpoiselta. Olipa hiekkakummun kyljessä mainion näköinen (virallinen tai epävirallinen, vaikea sanoa) nuotiopaikkakin, jos jaksaa omat puut mukanaan kantaa.
Suon lähestymisen huomasi aluksi hajusta. Suopursujen ja turpeen aina niin tumma ja huumaavan pysäyttävä tuoksu löi seisovassa ja kosteassa ilmassa rajusti kasvoille. Mutta miten valloittava tuoksu se olikaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta pysähdyimme ääneti haistelemaan mitä suomalaisinta tuoksua minuuttien ajaksi. Ajan kulkua ei kuitenkaan edes huomannut yöllisten lintujen livertäessä auringonlaskulle, hajuaistin täyttyessä ja tuoksun vallatessa koko mielen.
Suo itsessään ei ole kovin suuri, ja se on nopeasti ylitetty. Kiirettä pitkoksilla ei kannata pitää vaan nauttia jokaisesta hengenvedosta ja ihailla maisemia. Pomponrahka on eteläsuomalainen runsaskasvuinen räme juolukoineen ja pienine mäntyineen. Pitkospuut, jotka suon yli vievät ovat hyväkuntoiset ja leveät. Kosteammalla kelillä vedenpitävät jalkineet kannattaa siitä huolimatta vetää jalkaan kun Pomponrahkalle lähtee ulkoilemaan.
Suon loppuessa maisema muuttuu nopeasti polun noustessa kalliolle, jolla alaa valtaavat mustikkaiset mäntysaarekkeet. Polku on tässä kohtaa varsin kulunut, joten varovaisuutta kannattaa noudattaa liukkaiden juurien ja törröttävien kivien keskellä kulkiessa. Etenkin hämärän aikaan. Pian kallion jälkeen metsän taas muuttuessa lehdoksi häämöttääkin jo polun loppu.
Iltaulkoilu sateen jälkeisessä metsässä oli kerrassaan mainio kokemus. Voimme suositella lämpimästi. Etenkin turkulaisten kannattaa muutoinkin pitää mielessä Pomponrahka, sillä se tarjoaa todella helpon tavan päästä nauttimaan suhteellisen luonnontilaisesta metsästä. Auton lisäksi perille pääsee helposti polkupyörällä (keskustasta n. 7 km) ja esimerkiksi Kauppatorilta lähtevä bussi 2A vie vajaan kilometrin päähän Liljalaakson pysäkille 592.
Illalla tämä luontopolku on erityisen upea, kun hämyisyys luo tunnelmaa. Ilta-aikaan saa monasti muutoinkin nauttia luonnon rauhasta paremmin kun pahin ruuhka on hälvennyt. Tällä kertaa parkkipaikalla oli yksi auto meidän lisäksemme, ihmisiä emme nähneet lainkaan. Päästäkseen luontoon, ei tarvitse lähteä kauas!
+ Mukava reitti lyhyelle luontopyrähdykselle
+ Monipuolinen luonto
+ Hyväkuntoiset pitkokset, voi mennä huoletta lasten tai huonokuntoisempienkin kanssa
- Kaupungin melu kuuluu kovana
- Sivureitit merkattu huonosti
Pomponrahka on oiva paikka lyhyeen luontoretkeen kivenheiton päässä Turun keskustasta. Luontopolku on hyvässä kunnossa ja mukava kävellä. Mainio kohde,
olet sitten kokenut retkeilijä pienen tuuletuksen tarpeessa tai menossa ensimmäistä kertaa metsään. Kannattaa kulkea rauhallisesti ja nauttia kaikesta ympärillä olevasta, muuten lenkki on ohi jo ennen kuin on ehtinyt virittäytyä tunnelmaan.
Kuva: Otto Glader
Kuva: Reetta Mansikkaviita
Kohdetta jouduttiin hetki arpomaan; Otto kuitenkin halusi suunnata haistelemaan sateen jälkeistä suota, joten vaihtoehdot rajautuivat varsin vähiin. Hetken jo meinasimme kääntää keulan Savojärvelle, mutta järki taisi voittaa ja otimme suunnaksemme Turun lentokentän vieressä sijaitsevan Pomponrahkan luonnonsuojelualueen.
Vartin ajomatkan päässä keskustasta sijaitseva Pomponrahka on lähiluontokohde parhaimmillaan. Pomponrahkan luontopolku on lyhyt ja helpohko lenkki, jossa pääse näkemään niin pirteää lehtoa, suota, kalliota, havumetsää ja pienen hiekkaharjuntapaisen alueen lampineen. Pelipaikoille on helppo päästä, kun vain tietää mistä etsii. Ekalla yrittämällä noin vuosi sitten jouduimme hetken arvuuttelemaan, mistä päin luotopolkua kannattaa lähteä lähestymään, mutta satelliittikuva pelasti tuolloin, kun parkkipaikka paistoi metsän laidassa. Kaupungin sivuilta tästä mainiosta kohteesta löytyy säälittävän huonosti tietoa, kuten kaikista luontokohteista Turussa.
Tällä kertaa saapuminen oli helppo, kun reitti oli tuttu. Ja niin luonnossa oltiin ennen kuin huomattiinkaan. Jos olet Pomponrahkalle suuntaamassa, parkkipaikka löytyy kartan osoittamasta kohdasta. Itse olemme lähestyneet keskustasta Tampereentietä pitkin kääntyen Kärsämäen hautausmaan kulmalta Vahdontielle, jota suoraan Runosmäen ohi ajeltua tuleekin Pomponrahkan kyltti vastaan. Toki Ohikulkutietä pääsee myös mainiosti paikalle. Lähellä metsän reunaa on mukavan kokoinen parkkipaikka.
Kartta: Fonecta
Kuva: Otto Glader
Hieman ennen reitin kääntymistä suolle, huomasimme erkanevan polun ja päätimme lähteä katsomaan, mitä lienee sen päässä. Polku vei hauskannäköisille hiekkakuopille, joiden keskellä kohosi pikkuinen hiekkakumpu, jakaen vedet omiin altaisiinsa. Lammet olivat matalat ja ainakin toinen lähes umpeen sammaloitunut, mutta toisen vesi näytti jopa uimakelpoiselta. Olipa hiekkakummun kyljessä mainion näköinen (virallinen tai epävirallinen, vaikea sanoa) nuotiopaikkakin, jos jaksaa omat puut mukanaan kantaa.
Suon lähestymisen huomasi aluksi hajusta. Suopursujen ja turpeen aina niin tumma ja huumaavan pysäyttävä tuoksu löi seisovassa ja kosteassa ilmassa rajusti kasvoille. Mutta miten valloittava tuoksu se olikaan. Kuin yhteisestä sopimuksesta pysähdyimme ääneti haistelemaan mitä suomalaisinta tuoksua minuuttien ajaksi. Ajan kulkua ei kuitenkaan edes huomannut yöllisten lintujen livertäessä auringonlaskulle, hajuaistin täyttyessä ja tuoksun vallatessa koko mielen.
Suo itsessään ei ole kovin suuri, ja se on nopeasti ylitetty. Kiirettä pitkoksilla ei kannata pitää vaan nauttia jokaisesta hengenvedosta ja ihailla maisemia. Pomponrahka on eteläsuomalainen runsaskasvuinen räme juolukoineen ja pienine mäntyineen. Pitkospuut, jotka suon yli vievät ovat hyväkuntoiset ja leveät. Kosteammalla kelillä vedenpitävät jalkineet kannattaa siitä huolimatta vetää jalkaan kun Pomponrahkalle lähtee ulkoilemaan.
Karpalo kukkii
Kuva: Otto Glader
Suon loppuessa maisema muuttuu nopeasti polun noustessa kalliolle, jolla alaa valtaavat mustikkaiset mäntysaarekkeet. Polku on tässä kohtaa varsin kulunut, joten varovaisuutta kannattaa noudattaa liukkaiden juurien ja törröttävien kivien keskellä kulkiessa. Etenkin hämärän aikaan. Pian kallion jälkeen metsän taas muuttuessa lehdoksi häämöttääkin jo polun loppu.
Kuva: Otto Glader
Iltaulkoilu sateen jälkeisessä metsässä oli kerrassaan mainio kokemus. Voimme suositella lämpimästi. Etenkin turkulaisten kannattaa muutoinkin pitää mielessä Pomponrahka, sillä se tarjoaa todella helpon tavan päästä nauttimaan suhteellisen luonnontilaisesta metsästä. Auton lisäksi perille pääsee helposti polkupyörällä (keskustasta n. 7 km) ja esimerkiksi Kauppatorilta lähtevä bussi 2A vie vajaan kilometrin päähän Liljalaakson pysäkille 592.
Illalla tämä luontopolku on erityisen upea, kun hämyisyys luo tunnelmaa. Ilta-aikaan saa monasti muutoinkin nauttia luonnon rauhasta paremmin kun pahin ruuhka on hälvennyt. Tällä kertaa parkkipaikalla oli yksi auto meidän lisäksemme, ihmisiä emme nähneet lainkaan. Päästäkseen luontoon, ei tarvitse lähteä kauas!
Plussat ja miinukset:
+ Mukava reitti lyhyelle luontopyrähdykselle
+ Monipuolinen luonto
+ Hyväkuntoiset pitkokset, voi mennä huoletta lasten tai huonokuntoisempienkin kanssa
- Kaupungin melu kuuluu kovana
- Sivureitit merkattu huonosti
Suositus:
Pomponrahka on oiva paikka lyhyeen luontoretkeen kivenheiton päässä Turun keskustasta. Luontopolku on hyvässä kunnossa ja mukava kävellä. Mainio kohde,
Kuva: Otto Glader
Kommentit
Lähetä kommentti