Näköaloja ja upeita luolia Nauvon Vargbergetillä
Heinäkuun viimeisen lauantain retkikohteeksi valikoitui saariston syleilyssä lymyävä Nauvon Vargberget. Kekseliäimmät voivat nimestä arvata, että taas kiivettiin! Jylhä jääkauden jälkeensä jättämä kalliomuodostelma tarjosi niin huikeita näköaloja kuin jännitäviä luolaseikkailujakin. Kohteesta ei ole tarjolla paljoakaan tietoa, mutta sen salamyhkäisestä luonteesta huolimatta - tai juuri siitä johtuen - Vargbergetille kannattaa ehdottomasti suunnata, jos Nauvossa päin liikkuu.
Kuva: Otto Glader
Kartta: Fonecta
Kuva: Otto Glader
Vargbergetin huipulla kohoaa Mattnäsin kyläyhdistyksen ylläpitämä näkötorni, josta aukeaa upea näköala pitkälle saaristoon. Kirkkaalla säällä voi nähdä ruotsinlaivojen lipuvan Airistolla ja kaakkoon kurkistaessa voi juuri ja juuri erottaa Högsåran tuulimyllyjen tahkoavan sähköä kaikelle kansalle Kemiössä. Silmä lepää näkymässä ja merestä kohoavia pulleita saaria jaksaa ihastella useammankin tovin. Tornin postilaatikosta löytyy vieraskirja, johon kannattaa raapustaa käyntinsä kuulumiset. Tarinoista pitävä löytää vanhoista vieraskirjoista kävijöiden tarinoita kuluneelta vuosikymmeneltä.
Näkötornin huipulla mekin viivähdimme hyvän tovin, kuvaillen ja hämmästellen. Maisemaherkuttelun lisäksi tornin huipulla nautittiin myös tuoreista, matkalla kerätyistä, mahtavan suurista metsämansikoista. Paniikki meinasi iskeä tiellä, kun muhkea mansikkaviidakko osui eteemme, eikä marjankeruupurkkia ollut mukana. Onneksi Reetan lippalakki pelasti ja metsän herkuista saatiin nautiskella upeissa maisemissa.
Kuva: Otto Glader
Kuva: Otto Glader
Näkötornin huipulla mekin viivähdimme hyvän tovin, kuvaillen ja hämmästellen. Maisemaherkuttelun lisäksi tornin huipulla nautittiin myös tuoreista, matkalla kerätyistä, mahtavan suurista metsämansikoista. Paniikki meinasi iskeä tiellä, kun muhkea mansikkaviidakko osui eteemme, eikä marjankeruupurkkia ollut mukana. Onneksi Reetan lippalakki pelasti ja metsän herkuista saatiin nautiskella upeissa maisemissa.
Kuva: Otto Glader
Näkötornin kupeesta löytyy hyvä ja hoidettu laavupaikka, jossa yöpyy mukavasti viisi aikuista. Laavu on sopivasti korkean kallionseinämän suojassa, eikä paikkaan pääse tuuli tuivertamaan oikein mistään suunnasta. Oton aiemman kokemuksen perusteella voi sanoa, että jos nuotiopaikalla viettää pidempää iltaa tai yötä nuotion lämmöstä nauttien, saattaa savu kerääntyä laavuun sisälle. Yöpaikkavalinnassa seikkailunhaluisempi ottaa suunnaksi luonnonlaavun ja asettaa yösijansa kallioluolaan.
Polttopuita löytyy runsaasti alueen luonnosta ja lähimaastosta saa nopeasti kerättyä risut ja puut ruuantekoa varten. Huomioithan metsäpalovaroituksen, kuiva saaristoluonto roihahtaa nopeasti!
Laavun läheisyydestä löytyi myös varsin jämäkkää tekoa oleva mäntypöytä, jonka ääressä retkieväitä syö suurempikin seurue. Mattnäsin kyläyhdistys on todella panostanut paikkaan viime aikoina, mikä lisää upean paikan retkeilijäystävällisyyttä huomattavasti.
Laajalle aukeavat saaristomaisemat olivat kuitenkin vain pieni maistiainen paikan hienoudesta. Seuraavaksi suunta otettiin kukkulan lounais- ja länsireunalla sijaitseviin huikeisiin kallioluoliin, jotka ovat saaneet muotonsa jääkauden kovassa käsittelyssä. Nämä henkeäsalpaavat luonnonmuodostelmat kannattaa todella käydä omin silmin kokemassa, mikään kuvailu ei riitä niiden mahtavuutta lukijalle kyllin korostamaan.
Näkötornilta luolille päästäksemme suuntasimme suoraan länteen, emmekä palanneet oranssille merkatulle reitille. Tämä reitti kannattaa valita, jos halajaa nähdä Vargbergetin koko komeudessaan. Kalliolta alas laskeutuessa oli nimittäin leuka loksahtaa, kun eteen avautuivat valtavat kalliokuilut, jotka halkoivat maapallon kuorta pystysuorina leikkuina lähes kymmenen metriä alaspäin. Tästä alkoi saada kuvaa mitä alhaalla olisi odotettavissa - reunoille ei todella tehnyt mieli mennä kuikuilemaan. Loivaa kalliota pitkin pääsi melko sujuvasti aina alas asti. Huonojalkaisten ja pienimpien lasten kanssa kulkevien kannattaa suunnata kohti luolia merkittyä reittiä pitkin, jossa maasto on hyvin helppoa.
Alas polkua kuljettuamme olimme viimein itse luolilla. Ensimmäiset luolista olvat matalia ja noin viiden metrin syvyisiä lippaluolia, joihin ei suurempi kävijä mahdu aivan lähituntumalta ihmettelemään, mutta pienemmät pääsevät lipan alle ryömimään jos polvet ja kantti kestävät. Pian seuraavat luolat olivat luonteeltaan enemmän pystysuoria kanjoneita, joista suurimpaan pääsee perille asti ihmettelemään, kun vain osaa oikeasta raosta suunnata sisään. Suuaukolle on nimittäin mennyt kasvamaan kuusi!
Perillä tässä suurimmassa kanjonissa oli myyttinen tunnelma, aivan kuin aika olisi pysähtynyt ja kaikki kiireet kadonneet. Ympäristö oli varjoinen ja viielä, huikaiseviin korkeuksiin nousevat pystysuorat kallioseinät söivät kaikki ympäröivät äänet ja langettivat maagisen ilmapiirin luontohullujen ympärille. Kanjoniin olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Ja olisi sinne yöpymäänkin voinut jäädä! Sisäänkäynnin oikealla puolella oleva lippa tarjoaisi mukavan yösijan seikkailijalle.
Tämän suurimman kanjonin jälkeen edessäpäin olevat luolat ovat pienehköjä ja jäävät suurempien varjoon. Yksi upea luonnonmuodostelma kuitenkin vielä nähtiin. Pienen matkaa kanjonin suulta pohjoiseen on nimittäin sellainen siirtolohkare, ettei sitä ihan heti todeksi usko. Valtavaa järkälettä kannattelee ja pitää paikallaan luultavasti vain alle prosentin itse kolossin massasta oleva kivenmurikka. Todellista yhteistyötä aikojen halki!
Tämän ihmetyksen jälkeen olikin aika suunnata poispäin Vargbergetiltä. Ihmeteltävää ja sulateltavaa näissä luonnonmuodostelmissa riittää kuitenkin vielä pitkäksi aikaa.
+ Upeat maisemat ja hämmästyttävät luolat
+ Hyvät rakennelmat
+ Hyvin merkityt reitit
+ Hyvä parkkipaikka
- Ympäröivät hakkuuaukeat vähän tympeitä
Kohde sopii melkeipä kenelle tahansa ja tarjoaa paljon ihmeteltävää. Vihrellä merkitty reitti ohjaa näkötornille ja laavulle, luolille pääsee oranssia reittiä pitkin. Luolille kannattaa kuitenkin suunnata hieman reitin sivusta nähdäkseen kuilut. Tornilta itään päin löytyy jyrkkä ja erittäin korkea kallionseinämä, jota kannattaa myös käydä ihailemassa. Lasten kanssa idän jyrkänteellä kannattaa olla varovainen. Varibergetille pääsee joko kävelemällä hiekkatietä risteykesen opastaululta n. 1 km tai ajamalla autolla vielä eteenpäin hyvässä kunnossa olevaa tietä lähelle näköalapaikkaa tehdylle erinomaiselle parkkipaikalle. Vargberget on myös mainio sivupyrähdys saariston rengastietä pyöräileville! Tällöin kannattaa poiketa saaristotieltä jo Korsnäs-kyltin kohdalla ja palata saaristotielle takaisin Mattnäsin tietä. Vargbergetillä kannattaa ehdottomasti käydä.
Polttopuita löytyy runsaasti alueen luonnosta ja lähimaastosta saa nopeasti kerättyä risut ja puut ruuantekoa varten. Huomioithan metsäpalovaroituksen, kuiva saaristoluonto roihahtaa nopeasti!
Laavun läheisyydestä löytyi myös varsin jämäkkää tekoa oleva mäntypöytä, jonka ääressä retkieväitä syö suurempikin seurue. Mattnäsin kyläyhdistys on todella panostanut paikkaan viime aikoina, mikä lisää upean paikan retkeilijäystävällisyyttä huomattavasti.
Kuva: Otto Glader
Näkötornilta luolille päästäksemme suuntasimme suoraan länteen, emmekä palanneet oranssille merkatulle reitille. Tämä reitti kannattaa valita, jos halajaa nähdä Vargbergetin koko komeudessaan. Kalliolta alas laskeutuessa oli nimittäin leuka loksahtaa, kun eteen avautuivat valtavat kalliokuilut, jotka halkoivat maapallon kuorta pystysuorina leikkuina lähes kymmenen metriä alaspäin. Tästä alkoi saada kuvaa mitä alhaalla olisi odotettavissa - reunoille ei todella tehnyt mieli mennä kuikuilemaan. Loivaa kalliota pitkin pääsi melko sujuvasti aina alas asti. Huonojalkaisten ja pienimpien lasten kanssa kulkevien kannattaa suunnata kohti luolia merkittyä reittiä pitkin, jossa maasto on hyvin helppoa.
Kuva: Otto Glader
Kuva: Otto Glader
Alas polkua kuljettuamme olimme viimein itse luolilla. Ensimmäiset luolista olvat matalia ja noin viiden metrin syvyisiä lippaluolia, joihin ei suurempi kävijä mahdu aivan lähituntumalta ihmettelemään, mutta pienemmät pääsevät lipan alle ryömimään jos polvet ja kantti kestävät. Pian seuraavat luolat olivat luonteeltaan enemmän pystysuoria kanjoneita, joista suurimpaan pääsee perille asti ihmettelemään, kun vain osaa oikeasta raosta suunnata sisään. Suuaukolle on nimittäin mennyt kasvamaan kuusi!
Kuva: Otto Glader
Suurimpaan kanjoniin pääsee sisään pujahtamalla lohkeaman vasemmalta puolelta kuusen vierestä.
Kuva: Reetta Mansikkaviita
Kuva: Otto Glader
Perillä tässä suurimmassa kanjonissa oli myyttinen tunnelma, aivan kuin aika olisi pysähtynyt ja kaikki kiireet kadonneet. Ympäristö oli varjoinen ja viielä, huikaiseviin korkeuksiin nousevat pystysuorat kallioseinät söivät kaikki ympäröivät äänet ja langettivat maagisen ilmapiirin luontohullujen ympärille. Kanjoniin olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Ja olisi sinne yöpymäänkin voinut jäädä! Sisäänkäynnin oikealla puolella oleva lippa tarjoaisi mukavan yösijan seikkailijalle.
Kuva: Otto Glader
Kuva: Otto Glader
Tämän suurimman kanjonin jälkeen edessäpäin olevat luolat ovat pienehköjä ja jäävät suurempien varjoon. Yksi upea luonnonmuodostelma kuitenkin vielä nähtiin. Pienen matkaa kanjonin suulta pohjoiseen on nimittäin sellainen siirtolohkare, ettei sitä ihan heti todeksi usko. Valtavaa järkälettä kannattelee ja pitää paikallaan luultavasti vain alle prosentin itse kolossin massasta oleva kivenmurikka. Todellista yhteistyötä aikojen halki!
Kuva: Otto Glader
Tämän ihmetyksen jälkeen olikin aika suunnata poispäin Vargbergetiltä. Ihmeteltävää ja sulateltavaa näissä luonnonmuodostelmissa riittää kuitenkin vielä pitkäksi aikaa.
Plussat ja miinukset:
+ Upeat maisemat ja hämmästyttävät luolat
+ Hyvät rakennelmat
+ Hyvin merkityt reitit
+ Hyvä parkkipaikka
- Ympäröivät hakkuuaukeat vähän tympeitä
Suositus:
Kohde sopii melkeipä kenelle tahansa ja tarjoaa paljon ihmeteltävää. Vihrellä merkitty reitti ohjaa näkötornille ja laavulle, luolille pääsee oranssia reittiä pitkin. Luolille kannattaa kuitenkin suunnata hieman reitin sivusta nähdäkseen kuilut. Tornilta itään päin löytyy jyrkkä ja erittäin korkea kallionseinämä, jota kannattaa myös käydä ihailemassa. Lasten kanssa idän jyrkänteellä kannattaa olla varovainen. Varibergetille pääsee joko kävelemällä hiekkatietä risteykesen opastaululta n. 1 km tai ajamalla autolla vielä eteenpäin hyvässä kunnossa olevaa tietä lähelle näköalapaikkaa tehdylle erinomaiselle parkkipaikalle. Vargberget on myös mainio sivupyrähdys saariston rengastietä pyöräileville! Tällöin kannattaa poiketa saaristotieltä jo Korsnäs-kyltin kohdalla ja palata saaristotielle takaisin Mattnäsin tietä. Vargbergetillä kannattaa ehdottomasti käydä.
Kuva: Otto Glader
Kuva: Otto Glader
Hatunnosto Mattnäsin Kyläyhdistykselle!
VastaaPoista- Qviflaxin Kyläyhdistys