Luontohullut vauhdissa

Suomen 100 v. juhlavuosi on pitänyt sisällään monenmoista tapahtumaa ja tempausta, kyllästymiseenkin saakka. Ehdottomasti paras juhlavuoden juttu oli meidän mielestämme Luonnon päivät: neljän eri vuodenaikoihin sijoittuneen päivän sarja, jolla juhlistettiin suomalaisen luonnon ainutlaatuisuutta ja kauneutta. Ensimmäisen Luonnon päivän lähestyessä päätimme, että me juhlistaisimme Luonnon päiviä omalla tavallamme ja nukkuisimme jokaisen Luonnon päivän yhteydessä yön ulkona! Ja todellakin, Suomen luonto tarjosi ainutlaatuisuuttaan ja valloittavuuttaan jokaisena päivänä, jokainen yö oli erilainen, omalla kiinnostavalla tavallaan. Kuva: Otto Glader Sukella talveen Luonnon päivien putki alkoi helmikuun neljäntenä päivänä sukelluksella talveen. Tai no, siihen epämääräiseen vuodenaikojen sekamelskaan, joka täällä etelässä oli talven paikalla. Sukelsimme siis sumuun ja sateeseen, loskaan ja jäähän, jopa valitettavan kirjaimellisesti. Talven päivää päätimme juhlistaa viettä

Heinäkuun viimeisen lauantain retkikohteeksi valikoitui saariston syleilyssä lymyävä Nauvon Vargberget. Kekseliäimmät voivat nimestä arvata, että taas kiivettiin! Jylhä jääkauden jälkeensä jättämä kalliomuodostelma tarjosi niin huikeita näköaloja kuin jännitäviä luolaseikkailujakin. Kohteesta ei ole tarjolla paljoakaan tietoa, mutta sen salamyhkäisestä luonteesta huolimatta - tai juuri siitä johtuen - Vargbergetille kannattaa ehdottomasti suunnata, jos Nauvossa päin liikkuu. Kuva: Otto Glader Kartta: Fonecta Kuva: Otto Glader Vargbergetin huipulla kohoaa Mattnäsin kyläyhdistyksen ylläpitämä näkötorni, josta aukeaa upea näköala pitkälle saaristoon. Kirkkaalla säällä voi nähdä ruotsinlaivojen lipuvan Airistolla ja kaakkoon kurkistaessa voi juuri ja juuri erottaa Högsåran tuulimyllyjen tahkoavan sähköä kaikelle kansalle Kemiössä. Silmä lepää näkymässä ja merestä kohoavia pulleita saaria jaksaa ihastella useammankin tovin. Tornin postilaatikosta löytyy vieraskirj

Ulkoilut sarjassa 'koska se on mahdollista' saivat jatkoa tiistaina kun luontokaipuu alkoi vallata alaa molempien luontohullujen mielissä, eikä ulkoilua voinut enää illalla välttää. Eihän kello vasta käynyt kuin yhdeksää ja aamuherätys odotti vasta 06:30. Päivällä Turkuun osunut sadekin oli jo laantunut sen verran, ettei ihan sadekamppeita sentään päälle tarvinnut vetää. Ei muuta kuin metsään siis. Kuva: Otto Glader Kuva: Reetta Mansikkaviita Kohdetta jouduttiin hetki arpomaan; Otto kuitenkin halusi suunnata haistelemaan sateen jälkeistä suota, joten vaihtoehdot rajautuivat varsin vähiin. Hetken jo meinasimme kääntää keulan Savojärvelle, mutta järki taisi voittaa ja otimme suunnaksemme Turun lentokentän vieressä sijaitsevan Pomponrahkan luonnonsuojelualueen. Vartin ajomatkan päässä keskustasta sijaitseva Pomponrahka on lähiluontokohde parhaimmillaan. Pomponrahkan luontopolku on lyhyt ja helpohko lenkki, jossa pääse näkemään niin pirteää lehtoa, suota, kalliota, ha

Vierailu viidessä kansallispuistossa vuorokauden aikana, haaste, joka ei ihan joka puolella Suomea onnistu, mutta Länsi-Suomessapa onnistuu! Ja koska se oli mahdollista, me otettiin haaste juhannuksena vastaan ja tutustuttiin läntisen Suomen kansallispuistovalikoimaan oikein kansallispuistovärisuoran verran. Useampikin puisto olisi mukaan mahtunut, mutta tällä kertaa haluttiin keskittyä molemmille uusiin kohteisiin. Kuva: Otto Glader Alunperin juhannusroadtripin piti suuntautua vain Lauhanvuoren kansallispuistoon, sillä siellä oltiin kuultu sijaitsevan lännen korkein kohta, huikealla näkötornilla varustettuna, ja mikä parasta, autolla pääsisi ihan viereen. Me ollaan aika usein laiskoja retkeilijöitä ja pyritään pääsemään autolla lähelle maalia ja käyttämään aikaa kohteen ihmettelyyn pitkien vaellusmatkojen sijaan. Toki joskus toisinkin päin. Pian suunnitteluvaiheessa tuli mukaan myös Helvetinjärven kansallispuisto, sillä sehän olisi ihan matkan varrella kun reitin itäisimmästä