Luonnon juhlaa

Suomen 100 v. juhlavuosi on pitänyt sisällään monenmoista tapahtumaa ja tempausta, kyllästymiseenkin saakka. Ehdottomasti paras juhlavuoden juttu oli meidän mielestämme Luonnon päivät: neljän eri vuodenaikoihin sijoittuneen päivän sarja, jolla juhlistettiin suomalaisen luonnon ainutlaatuisuutta ja kauneutta. Ensimmäisen Luonnon päivän lähestyessä päätimme, että me juhlistaisimme Luonnon päiviä omalla tavallamme ja nukkuisimme jokaisen Luonnon päivän yhteydessä yön ulkona! Ja todellakin, Suomen luonto tarjosi ainutlaatuisuuttaan ja valloittavuuttaan jokaisena päivänä, jokainen yö oli erilainen, omalla kiinnostavalla tavallaan.

Kuva: Otto Glader

Sukella talveen

Luonnon päivien putki alkoi helmikuun neljäntenä päivänä sukelluksella talveen. Tai no, siihen epämääräiseen vuodenaikojen sekamelskaan, joka täällä etelässä oli talven paikalla. Sukelsimme siis sumuun ja sateeseen, loskaan ja jäähän, jopa valitettavan kirjaimellisesti.

Talven päivää päätimme juhlistaa viettämällä yötä laavussa Kurjenrahkan kansallispuiston Lakjärven laavulla. Laavun Otto oli käynyt hyväksi toteamassa jo aiemmin partioreissulla, ja näin saatoimme turvallisin mielin suunnata pimenevään tihkusateiseen talviyöhön. Keli oli sen verran ikävä, että päädyimme autoilemaan mahdollisimman liki laavua ja minimoimaan kävelyn mitä masentavimmassa säässä. Ehdimme kuitenkin vajaan parin kilometrin taipaleellamme jo liukastella aivan kylliksi luistinkenttää muistuttaneella metsätiellä, ennen kuin kotoinen laavu piirtyi eteemme hämärtyvässä illassa.

Päivällä olivat selvästi muutkin olleet nauttimassa luonnosta, sillä meitä odotti laavulla iloksemme vielä hiipuva hiillos, josta oli helppo virittää uudet tulet talvi-iltaamme ilahduttamaan. Leiskuva nuotio sysäsikin pian syrjään tihkusateen ankeuden luoden lämpöä ja iloista tunnelmaa ympärillensä. Mikään ei enää olisi voinut olla paremmin, kun lihapiirakatkin tirisivät mukavasti ritilällä nuotion yllä. Makuupusseissa oli hyvä ihmetellä talvisen metsän mykistävää hiljaisuutta. Hiljaisuutta, jonka rikkoivat äkisti askeleet. 

 Kuva: Otto Glader

Yllätykseksemme emme olleetkaan laavulla yksin vaan iltaansa tuli viettämään myös yksinäinen pöllöbongari, joka kertoi tehneensä ällistyttävän pitkän lenkin niissä olosuhteissa. Tilaa Lakjärvellä oli ruhtinaallisesti molemmille ”retkikunnille”, sillä paikalla on komeasti kaksi laavua ja tulipaikkaa. Tunsimme itsemme melko mukavuudenhaluisiksi, kun tämä bongari kertoi talsineensa hyvinkin yli 10 km matkan vallinneessa, ei niin mieltä ylentävässä kelissä. Rakkaudesta lajiin, voisi sanoa.

Yö laavussa sujui mainiosti ja lämpöä riitti ilman pysytellessä plussalla koko yön. Aamulla kahvittelimme ja kävimme vielä ihmettelemässä jäistä Lakjärveä, joka näytti varsin jylhältä ohuen lumikuorrutuksensa alla, hiljaisen suon levätessä ympärillä aamun hämyssä. Sadekin oli tauonnut, ja metsä värjötteli hiiren hiljaa - vain talitintin liikkeistä huomasi luonnon elävän omaa elämäänsä talvellakin. Niin oli ohi ensimmäinen Luonnon päivän yö eteläsuomalaisessa talvessa ohitse ja mieli virkeä kohti uutta viikkoa. 

Lakjärven laavua Pukkipalon aarnimetsäalueen kupeessa voi suositella varauksetta kaikille retkeilijöille. Alueella on tosiaan kaksi mainiota laavua sekä vessafasiliteetitkin kunnossa. Toki paikan erinomaisuus näkyy myös retkeilijöiden määrässä. Jos keli on kohdallaan, on viikonloppuisin syytä varautua omalla teltalla, sillä laavukapasiteetti ei aina riitä. Muistathan, että viimeisenä laavulle tuleva retkikunta on aina oikeutettu laavupaikkaan!

Villiinny keväästä

Toukokuun 20. päivänä villiinnyttiin keväästä. Sopivaa paikkaa puntaroitiin vielä lauantaina, eikä ajatuksia tuntunut löytyvän vaikka yö olisi edessä jo kovin pian. Emme halunneet suunnata retkeilyreittien varsilla oleville laavuille, sillä arvelimme niiden kuhisevan paljon muitakin luonnon ihailijoita. Lopulta kuitenkin saimme ajatuksen: teltta mukaan ja saaristoon! Mikäs sen parempi tapa nauttia kevään Luonnon päivästä kuin meren raikas tuoksu ja lokkien kirkuna ympärillä.

Suuntasimme tällä kertaa siis Puhurin Poikien saaritukikohtaan Nauvon pohjoispuolelle. Kohteesta jätämme nyt kuvailut väliin, sillä se ei ole julkisesti käytettävissä eikä näin suositeltu retkikohde kenellekään. Keskittykäämme siis luontoon.

Jos talven päivänä keli oli epämääräinen, kevään Luonnon päivänä luonto tarjosi ehdottomasti parastaan. Aurinko paistoi, meri oli tyyni ja lämpöä riitti niin, että iltaa voi viettää leppoisasti riippumatossa makoillen ja auringonlaskua katsellen. Luonnosta huomasi hyvin, että kevät oli käsillä. Ensimmäiset kimalaiset pörisivät kiihkeästi mettä etsien, pörreät vartalonsa täynnä intoa ja toimekkuutta. Jossain kaukana huusivat kurjet ilmoille sointuvaa lauluaan tiedottaen kaikille kuulijoille, että kesä on tulossa. Ensimmäinen käkikin jo availi ääntään pääsaaren koivikoissa. Lieneekö ollut sopiva leppälinnun pesä kiikarissa. 

Keväinen yö saaristossa oli upea. Vaikka linnut pitivätkin huumaavaa konserttia koko yön, oli teltassa kerrassaan mainio olla. Ilma oli lämmin ja jäsenet alkoivat vihdoin sulaa kylmän kevään jälkeen. Hyttysiä ei vielä ollut, joten teltta oli mahdollista virittää enemmänkin laavuksi, absidi katolle kääntäen ja hyttysverkkokin avaten niin, että olimme suoraan kosketuksissa keväiseen yöhön. Eikä parempaa enää olisi voinut olla kuin upea auringonnousu, jota sai ihailla suoraan makuupussista, kiitos oivallisen oviaukon suunnan, joka jo pystyttäessä tarkoin päätettiin. Vaikka kevät kiireistä aikaa usein onkin, kannattaa tällaiselle kevätreissulle yrittää järjestää aikaa, sillä kun luonto herää talven jälkeen, on ihmeteltävää joka suunnalla. 

Kuva: Otto Glader

Rakastu kesäyöhön

Kesäiset yöt ovat Suomen luonnon parasta antia, ja niitä kannattaa todella ihastella. Kolmas Luonnon päivä ei siis olisi enää voinut parempaan aikaan olla, sillä 17.6. yöt ovat jo valoisat, juhannus lähestyy ja luonto on raikkaimmillaan. Sääkin oli jälleen mitä parhain, joten yön vietto kesäisessä luonnossa tuntui erittäin houkuttelevalta ajatukselta. 

Jälleen meitä vaivasi kuitenkin sama ongelma kuin toukokuussakin. Samaan aikaan vietettiin Suomen ladun järjestämää, upeaa, Nuku yö ulkona -tapahtumaa, joten olimme todella ajan hermolla. Tapahtuma asetti kyllä omat haasteensa omalle ulkoilullemme, sillä meitä ei suuremmin houkutellut lähteä nukkumaan ihmispaljouteen ruuhkaisille laavuille, vaan päästä nauttimaan luonnon rauhasta ilman ylimääräisiä häiriöitä. Mieltämme vaivasi, minne asettua yöksi. 

Päätimme suunnata tutustumaan lähiretkeilykohteena toistaiseksi vieraaseen Haunisten altaaseen Raisiossa siinä toivossa, että sieltä löytyisi mukava yöpaikka. Toisin kuitenkin oli. Haunisten allas paljastui mopoteinien kansoittamaksi poliisinpakenemiseen soveltuvaksi alkoholinnautintapaikaksi ja frisbeegolfkeitaaksi. Sinne ei meitä olisi saanut jäämään kirveelläkään. Pikaisen palaverin jälkeen päätimme tarttua suunnitelmaan B ja kääntää nenämme kohti Ruissalon Kuuvaa. Kuuva oli meille tuttu retkikohde jo entuudestaan ja tiesimme sieltä varmasti löytyvän yösijan. 

Muitakin ulkoilijoita oli Kuuvassa alkuillasta paikalla vielä runsaasti, mutta pikkuhiljaa väkijoukko alkoi hävitä ja pääsimme siirtymään riippumatossa loikoilusta ja kalastelusta leiriytymispuuhiin. Otimme tälläkin kertaa teltan mukaamme, mutta kesäinen ilta sai aikaan paremman ajatuksen - päätimme nukkua pelkän taivaan alla, nauttien toden teolla kesäisestä yöstä! Eikä tämän parempaa päätöstä olisi voinut tehdä. Asetimme makuualustat rantakalliolle vain muutaman metrin päähän vesirajasta ja kallistuimme makuupusseihin vienon merituulen puhallellessa. Tuuli piti hyttyset poissa ja ilma oli kuin luotu taivasalla nukkumiseen, ei kastetta, mutta lämpöä riitti. Yöllä vain ohi kulkenut ruotsinlaiva herätti, muuten oli täydellisen rauhallista. Kesäyö oli valloittava.

Kuva: Otto Glader

Aamuherätys oli tällä kertaa hieman erikoisempi. Heräsimme nimittäin venäläistaustaisen pariskunnan ääniin, heidän tultua kalastelemaan makuuhuoneeseemme. Hämmästys oli molemminpuolinen, mutta pian siitä toivuttiin ja molemmat seurueet jatkoivat puuhastelujaan he kalastusta, me aamupuuron keittoa ja tavaroiden pakkailua. Luonto kruunasi myös aamupalamme kun leivän päälle sai leikattua tuoretta ruohosipulia suoraan kallionkolosta. Kuulaassa kesäaamussa kelpasi ihmetellä luonnon heräämistä.

Joskus retkikohde voikin löytyä aivan läheltä. Luontoon päästäkseen ei tarvitse lähteä kauas, mielikuvitusta käyttämällä yöpaikan voi löytää mistä tahansa. Kannattaa muuten koitta teltatta nukkumista, se oli uskomattoman hieno ja mieleenpainuva kokemus!

Kuva: Otto Glader

Juhli luontoa

Viimeinen neljästä Luonnon päivästä oli se virallinen juhli luontoa –päivä. Suomen Luonnon päivää juhlittiin 26.8. liputtamalla luonnolle. Toivottavasti liputtaminen jatkuu myös tulevaisuudessa!

Viimeistä Luonnon päivää vietimme hieman erilaisissa tunnelmissa. Jos olimme aiemmin vältelleet väkijoukkoa ja etsineet rauhaa, nyt hakeuduimme tarkoituksella väentungokseen. Suomen Luonnon päivää juhlimme nimittäin Evolla Suomen Partiolaisten Johtajatulet-tapahtumassa. Ei kuitenkaan hätää, ei ulkonanukkumisputkemme tähän katkennut, vaan vietimme tällä kerta kaksi yötä mukavasti teltassa, tuhatpäisessä partiolaisjoukossa.

Kuten arvata saattaa tässä tapahtumassa oli ajoittain pieniä hankaluuksia saavuttaa luonnon rauhaa, ja ihastella sen ihmeitä kun valtava partiolaismeri velloi ympärillä. Muutamia hienoja luontokokemuksia viimeiseenkin Luonnon päivään kuitenkin mahtui.

Luonnon juhlistaminen alkoi Evolla mitä upeimmalla tavalla, aamunkoiton lipunnostolla. Lippu nostettiin salkoon Suomen luonnon kunniaksi täsmälleen samalla hetkellä kun aurinko sinä päivänä nousi, kello taisi olla siinä viiden paikkeilla. Hieno elämys totisesti. Vaikka aamu olikin pilvinen, oli tunnelma silti hieno.

 Kuva: Otto Glader

Upeimman luontokokemuksen saimme kokea lauantai-iltana kun pääsimme melomaan öiselle metsäjärvelle, majavien maille. Vesi oli peilityyni ja ympärillä täysi hiljaisuus, vain melojen liikkeet niiden viistäessä tummaa vettä kuuluivat. Tunnelma oli maaginen ja öistä järveä olisi voinut ihmetellä loputtomiin. 

Neljä Luonnon päivää olivat ehdottoman mainio tapa juhlistaa Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Ne kiteyttivät sen kaiken mikä Suomessa on eräs parhaista asioista - luonnon sen kaikessa hämmästyttävyydessään ja monimuotoisuudessaan. Ja mikä parasta, kaikki me pääsemme nauttimaan siitä täysin vapaasti, kukin omalla tavallamme. Pitää sitten omalle kotiseudulle suuntautuvista päiväretkistä tai pitkistä vaelluksista Lapin erämaissa, saariston tyrskyistä tai äärettömästä suosta, kaikille löytyy varmasti jotain. Toivottavasti mahdollisimman moni tarttui Luonnon päivinä haasteeseen ja lähti tutustumaan tähän ihmeeseen, upeaan luontoon.

 Kuva: Otto Glader