Matkalaskuhelmet

Kuljetun matkan määrittäminen vaelluksella on kinkkistä puuhaa. On vaikea sanoa, tuliko nyt käveltyä kaksi vai kolme sataa metriä, saati jos puhutaan kahdesta tai kolmesta kilometristä. Toki nykypäivän tekniikka on oivallinen apu, kännykästä pystyy suhteellisen luotettavasti katsomaan kuljetun matkan. Jos siis on akkua, kenttää ja gps-signaalia, ja viitsii vieläpä kaivaa luuria vähän väliä taskusta. Pidemmällä reissulla kännykkä on ensisijaisesti turvallisuusvaruste, akkua ei kannata käyttää tyhjäksi ensimmäisellä suunnistuspätkällä. Jotenkin muutenkin kuljettu matka on pystyttävä luotettavasti ja helposti määrittämään. Ajatus on ainakin meitä vaivannut useasti, mutta ratkaisua pulma ei ole saanut.

Normaalissa polulla patikoinnissa tarkan matkan tunteminen ei ole useinkaan kovin tärkeää,  mutta kun tarkka suunnistaminen esimerkiksi umpimetsässä ilman maamerkkejä on tarpeen, on kuljetun matkan tunteminen usein ainut mahdollinen vaihtoehto täsmällisen käännöspisteen määrittämiseksi. Jos käännöstä ei taas tehdä oikeassa pisteessä oikeaan aikaan voi virhe lähteä kertautumaan merkittävissä määrin.

Partioaitan 365 klubi-ilta kuitenkin tarjosi tähän ongelmaamme erinomaisen ratkaisun, kun ”Omille poluille” -luennolla luennoitsija esitteli huippuinnovaation – matkalaskuhelmet! Matkalaskuhelmien ideana on yksinkertaisesti nauhaan pujotetut helmet, joita siirretään tietyin välimatkoin, helmitaulutyyppisesti. Siirtovälin voi luonnollisesti päättää itse, mutta koska helmien tarkoituksena on nimenomaan se, ettei mene sekaisin omissa laskuissaan, on lyhyt matka näppärämpi kuin pitkä. Sata metriä, jota mekin mittana käytämme, on varmasti kaikkein paras vaihtoehto.

Matkalaskuhelmet ovat siis kaikessa yksinkertaisuudessaan "helminauha" ja ne koostuvat yhdeksästä 100 metrin helmestä ja viidestä kilometrihelmestä. Näitä erottaa toisistaan solmu. Haluamme tässä blogiteksissä esitellä teille kaikille lukijoillekin tämän mainion idean, sekä antaa ohjeet matkalaskuhelmien tekemiseen itse!

Matkalaskuhelmissä kaiken A ja O on tietää kuinka monta askelparia ottaa sadan metrin matkalla. Kun tämä luku on tiedossa, on onnistunut kuljetun matkan määrittäminen matkalaskuhelmien kanssa kiinni pelkästä keskittymisestä. Helmiä maastossa käytettäessä lasketaan siis kävellessä omia askelpareja. Kun saavutetaan määrä, joka on määritetty aiemmin kuluvan sadan metrin kulkemiseen, siirretään matkalaskuhelmissä yksi helmi alas ja laskeminen aloitetaan alusta kunnes saavutetaan uudestaan sama luku ja 200 metriä, jolloin siirretään toinen helmi. Näin jatketaan kunnes haluttu matka on kuljettu tai yhdeksän helmeä on siirretty. Kun tulee kymmenennen vuoro, kaikki yhdeksän helmeä siirretään takaisin ylös, ja siirretään ensimmäinen kilometrihelmi alas. Näin jatkamalla voidaan laskea kuuden kilometrin matka, ilman, että pitää pysyä laskuissa kärryillä tuhansien askelten verran. 

Ennen ensimmäistä suunnistusta helmien kanssa, on määritettävä oma askelparimäärä sadalla metrillä. Tässä vaiheessa ei kannata pyrkiä atleettisiin urheilusuorituksiin ja harppoa matkaa mahdollisimman pitkin loikin, vaan pyrkiä mahdollisimman todellisiin olosuhteisiin. Laittaa jalkaan ne kengät joita yleensä käyttää vaeltaessa, heittää reppu selkään ja lähteä laskemaan. Laskeminen kannattaa tehdä parissa erilaisessa maastossa, niin että on oma lukemansa hiekkatielle ja oma vaativampaan metsämaastoon. Laskemisreissulla kannattaa kävellä esimerkiksi 500 m matka ja laskea askelpareja koko matkan (luku kasvaa siis aina oikean jalan osuessa maahan). Matkan jälkeen saadun tuloksen kun jakaa viidellä saa keskiarvon askelparimäärästä sadalle metrille, joka on varmasti luotettavampi kuin pelkkä sadan metrin tulos. Kun askelparimäärät on laskettu, kannattaa ne kirjata ylös helmiin vaikka polttamalla niin luvut eivät ole unohduksissa silloin kun niitä tarvitsisi. Sitten ei muuta kun suunnistamaan!

Me suoritimme omien askelpariemme laskun Turun Urheilupuistossa. Stadionin suoralta sai helposti 100 m mitan, jonka kävelimme stadionin vierellä hiekkatiellä neljä kertaa edestakaisin sekä 10 kg rinkalla että ilman rinkkaa. Jalassa meillä oli keskijäykät vaelluskengät. Tästä saimme helpon maaston lukeman. Keskivaikean maaston lukeman määritimme kulkemalla ympäri koko urheilupuistoa ympäröivän Karikon lenkin (1,5km) näin saimme mukaan myös ylä ja alamäkiä. Vaikean metsämaaston tulos on vielä laskematta, kesää odotellessa. Askelparien laskemiseen saa huomattavan avun, kun käyttää klikkeri-laskuria. Tällöin ei tarvitse murehtia, että menee laskuissa sekaisin.

Esimerkkejä meidän askelmääristä:

Otto (pituus 195 cm)
Keskivaikea ilman rinkkaa: 57 askelparia
Keskivaikea rinkan kanssa: 59 askelparia

Reetta (pituus 175 cm):
Keskivaikea ilman rinkkaa: 61 askelparia
Keskivaikea rinkan kanssa: 63 askelparia

Käyttö pähkinänkuoressa:

1. Määritä oma askelparisi helppoon, keskivaikeaan ja vaikeaan maastoon kulkemalla tunnettu matka ja laskemalla oikean jalan osumia maahan koko matkan ajan. Tämän jälkeen jaa kuljettu matkan niin, että saat keskiarvon sadalle metrille.
2. Suunnistaessasi matkamittaushelmien kanssa lasket omia askelparejasi. Kun olet saavuttanut luvun, jonka tiedät kuluvat 100 m kulkemiseen, siirrä yksi 100 m helmi.
3. Jatka näin kunnes pääset kilometriin. Tällöin siirrä kaikki yhdeksän 100 m helmeä ylös ja laske yksi kilometrihelmi alas. Jatka näin kunnes olet päässyt haluamaasi pisteeseen, jolloin voit nollata laskun.

Ohjeet matkalaskuhelmien tekoon:

Tarvikkeet (yhteen helminauhaan):

• 50 cm peukalon paksuista pyöreää katajaa, pihlajaa tai muuta vastaavaa sitkeää ja kovaa puuta
• Noin 1,5 m 3-5 mm paracord narua 
• 3-5 mm puuporanterä 
• Akku- tai pylväsporakone
• Puukko 
• Rautasaha tai hienohampainen timpurinsaha 
• Hiomapaperia p100 ja p240
• Pellava- tai kiinaöljyä tai vastaavaa 
• Avaimenperärengas, karabiinihaka tms.

Valmistus:

1. Kuori puu ja hio pinta tasaiseksi.
2. Sahaa puusta 14 kpl 0,5-1 cm paksuisia kiekkoja.
3. Poraa varoen kiekkojen keskelle reikä, jonka halkaisija on yhtä suuri tai millin pienempi kuin kaksin kerroin käännetyllä paracordilla (muutama kiekko tulee todennäköisesti halkeamaan, kiekoista kannattaa pitää kiinni lukkopihdeillä niin ei mene sormet poratessa).
4. Pujota kiekot rautalankaan ja upota öljyyn minuutiksi, pyyhi liiat öljyt pois ja anna kuivua yön yli.
5. Käännä paracord pätkä kaksinkerroin ja solmi aluksi n. 5 cm sormeiltua nyöriä tms.
6. Pujota narut kilometrihelmistä läpi.
7. Solmi kilometri- ja metrihelmien väliin esim. timanttisolmu.
8. Pujota nauhaan 9 metrihelmeä.
9. Solmi nauhaan lopuksi apinannyrkki, timanttisolmu tai alussa tehtyä punosta.
10. Kierrä avaimenperärengas umpinaiseen kilometrihelmien päähän.
11. Kaitkaise ja polta ylimääräiset päät.
12. Kaupasta voi toki ostaa valmiita askarteluhelmiäkin, jotka käyvät tähän tarkoitukseen mainiosti jos on valmis tinkimään persoonallisuudesta.

 Timanttisolmu helmien välissä

 Aloitus ja päättelypunos