Kesän kansallispuistot, osa 1 - Kanta-Häme

Kun vuosi on kääntymässä syksyksi ja ruska hiipii puihin, on mainio hetki katsoa menneeseen kesään, sen retkiin ja ennen kaikkea kesän aikana käytyihin uusiin kansallispuistoihin. Kesän ykkösreissusta, vierailusta Saaristomeren kansallispuiston helmessä, Jurmossa, ollaankin jo tarinoitu pidemmän puoleisesti, joten se jätettäköön tästä jutusta sivuun. Eikä Saaristomeri kummallekaan kyllä uusi puisto enää ollutkaan. Uusia puistoja sen sijaan kesälle mahtui neljä, kaikki teemalla eteläisen Suomen pikkupuistot. Kaikki neljä olivat puistoja, jotka eivät itsessään synnyttäneet etukäteisvalmistelujen aikana kummempia vilunväristyksiä - hyvässä tai pahassa - mutta jotka olisi ennemmin tai myöhemmin käytävä koko sarjan keräämiseksi. Näin ollen kesän 2018 retkemme suuntautuivat Liesjärvelle, Torronsuolle, Sipoonkorpeen ja Nuuksioon. Osa puistoista ylsi varsin mukaviin wau-elämyksiin, osa puolestaan pikemminkin järkytykseen ja sydämmentykytyksiin. Tässä ensimmäisessä osassa käsitellään puistoista Kanta-Hämeen ylpeydet Liesjärvi ja Torronsuo.

Liesjärvi:

Kuva: Otto Glader

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee Kanta-Hämeessä, mukavan järvimaiseman keskellä. Puisto taitaa olla melojille tutumpi kuin vaeltelijoille, mutta me päätimme lähteä lähestymään puistoa kaikesta huolimatta jalan. Liesjärvireissumme sijoittui kesäkuun alkuun, kun satuimme samoilla seuduilla muutenkin olemaan liikkeellä. Suurempia etukäteisvalmisteluja emme Liesjärven osalta tehneet, karttaa katsomalla oli nimittäin selvää, että reunaehdoilla parkkipaikka puiston eteläosasta, telttapaikka lyhyen iltakävelyn päässä ja Kyynäräharjun ylitys seuraavana päivänä rajasivat vaihtoehdot varsin vähiin. Päätimme siis lähteä liikkeelle Kopinlahden parkkipaikalta, yöpyä Savilahden telttapaikalla, kiertää seuraavana päivänä Soukonkorven lenkin ja kulkea Kyynäräharju edestakaisin. Oiva suunnitelma mainion Liesjärvikokemuksen saamiseksi, vaikka itse sanommekin. Voidaan suositella muillekin.

Lauantai-ilta, jona puistoon saavuimme, oli upea. Aurinko oli juuri painumassa mailleen ja luonto suorastaan kutsui puoleensa. Parkkipaikalle kaartaessamme teimme perinteisen toteamuksemme, että joku muukin on retkeilystä innostunut kuin me. Useampia autoja oli parkkeerattu mainiolle parkkialueelle. Kauniista illasta huolimatta pieni hirvitys hiipi kettuhousuihin, kun näimme järvelle lähdössä olevan kalastusseurueen pakkaavan itseään hyttyshattujen sisään. Tulisimmeko syödyksi elävältä ilman korrektia suojavarustusta? Auton ulkopuolella pelko osoittautui kuitenkin aiheettomaksi. Toki iniseviä ystäviämme kesäillassa vaeltajain verestä nauttimassa lenteli, muttei kuitenkaan riesaksi asti. Vaelluskengät siis kireälle ja kohti telttapaikkaa.

 Matkalla telttapaikalle kultaisen metsän läpi
Kuva: Otto Glader

Matka telttapaikalle oli hyvin merkattu ja kulki mukavaa polkua rattoisasti auringon värjätessä metsän edessämme hehkuviin kullan ja punaisen väreihin. Telttapaikka-kyltti siinsi edessämme jo ennen kuin huomasimmekaan. Luonnosta nauttijoiden todellinen määrä selvisi vasta telttapaikalla, eikä se ollut aivan vähäinen. Kymmenet teltat täplittivät niemen kärjen riemunkirjaviin väreihin ja puheensorina söi kesäillan rauhaa. Totesimme kuitenkin, että nyt ei enää ollut voimavaroja alkaa etsiä uutta yöpaikkaa, joten nopean teltanpystytyksen ja iltapalan jälkeen suljimme korvamme kanssaretkeilijöiden ääniltä ja suuntasimme kohti unien kultalaa.

Myös seuraava aamu nousi kauniina ja ilmassa väreili jopa hellepäivän tuntu. Jälleen ripeät aamupuurot trangialla ja matka jatkui kohti Soukonkorpea. Soukonkoeven rengasreitti on mitaltaan n. 3 km ja kulkee osittain erittäin hyväkuntoisia, osittain varsin lahonneita pitkoksia keskellä hyvin tyypillistä metsämaisemaa. Ei siis maisemallista ilotulitusta, mutta ei myöskään mitään valittamista.

 Liesjärven metsämaisemaa
Kuva: Otto Glader

Liesjärven upeimman elämyksen tarjosi ehdottomasti Kyynäränharju. Harju on 1,3 km pitkä, mutta vain muutaman kymmenen metriä leveä hiekkakannas, jonka molemmilla reunoilla liplattaa iloisesti Kyynäränjärvi. Harjulla maisemat ovat kerrassaan ainutlaatuiset ja mukavat. Harjukasvillisuus yhdistettynä hienoon järveen on mainio yhdistelmä. Askel kulki harjun laella olevia polkuja mukavasti ja toisen pään taukopaikka oli vastassa ennen kuin huomasimmekaan. Taukopaikka soveltui hyvin lounastukseen, pöydät ja penkit olivat hyvät ja kivalla paikalla joten matkaa oli hyvä jatkaa takaisin autolle hyvillä mielin.

Paluumatkalla päivä osoittautuikin aamun arveluiden mukaan varsin lämpimäksi, ja hiki virtasi matkaa tehdessä. Päätimme vielä ennen automatkaa virkistäytyä pienellä uimapyrähdyksellä järvessä. Tähän parhaan paikan tarjoaa ehdottomasti keskellä Kyynäränharjua olevan sillan pieli. Uimaan pääsee molemmilta puolilta, mutta me valitsimme itärannan koska länsituuli nosti toiselle rannalla komeat vaahtopäät. Uimaan tosiaan pääsee suhteellisen helposti, ranta kuitenkin jyrkkenee nopeahkosti ja pohjassa on aika suuria kivenmurikoita, joten pientä varovaisuutta kannattaa noudattaa. Myös sillan ali vievää virtaa kannattaa ehdottomasti välttää, sillä se oli kova. Paikka ei siis sovellu esimerkiksi lasten kanssa uimiseen, mutta omat taidot tuntevan retkeilijän vilvoittautumiseen mainiosti!

Kyynäränharjua halkovan salmen ylitti komea silta, jonka vierustat tarjosivat myös uimapaikan
Kuva:Otto Glader

 

Kaiken kaikkiaan Liesjärvi jätti meille positiivisen kokemuksen persoonallisella Kyynäränharjulla ja hyvin merkatuilla poluilla.

Suositus: Liesjärvi soveltuu hyvin yhden yön tai yhden päivän retkeilyihin ja hyvin myös melontaan. Reitit ovat todella helppoja, eikä sen kummempaa varustusta mukaan tarvita, kuivalla kelillä pärjää lenkkareilla. Telttapaikalla voi odottaa tungos, mutta sopu antaa sijaa. Kyynäränharjulla kannattaa käydä!

Plussat ja miinukset:

+ Persoonalliset maisemat kannaksella
+ Hyvin merkatut reitit
- Paikoitellen pitkoiset kehnossa kunnossa

Torronsuo:

Kuva: Otto Glader

Liesjärven jälkeen kaikki puistokäyntimme tapahtuivat juhannuksena ja juhannusreissun sai kunnian aloittaa Torronsuo. Torronsuo on aivan Liesjärven kainalossa Kanta-Hämeessä sijaitseva, nimensä mukaisesti hyvin suovaltainen kansallispuisto. Mainitaan Torro jopa Suomen syvimmäksi suoksi! Mikäs siis sen paremmin sopisi aloittamaan juhannuskierrosta kuin vetinen suo ja hyttyset.

Torronsuon suurelle parkkipaikalle löytäminen oli helppoa, kun antoi googlen karttojen näyttää tietä. Tällä kertaa ei tungosta ollut vaan saimme ruhtinaallisesti koko parkkipaikan itsellemme. Liekö syynä ollut kuuroittainen sade ja lähestyvä keskikesän juhla. Olimme kuitenkin varsin tyytyväisiä tilanteeseen, kun tiesimme, että ounastelujemme mukaan pienehköllä telttapaikalla ei olisi ruuhkaa.

Torronsuolla reittivalikoimaa ei ollut juhlittavaksi asti. Meidän tarkoitukseemme sopivia lyhyitä reittejä oli itseasiassa tasan yksi, sillä pidempi reitti ei meitä houkuttanut valtatien vierellä käveltävän osuutensa vuoksi. Päädyimme siis kulkemaan runsaan kilometrin lenkin suolla ja ihailemaan maisemia näkötornista. 

 Torronsuon näkötorni

Kuva: Otto Glader

Ja mitkä maisemat ne olivatkaan! Korkeaan näkötorniin puuskutettuamme edessä aukesi kenties suomalaisin maisema mitä voi toivoa. Suota silmänkantamattomiin. Suota täällä ja suota tuolla. Komeaa ja jylhää suota, jonka mahtipontisuutta alhaalla roikkuvat tummat pilvet korostivat. Torronsuolla tunsi itsensä pieneksi.

Näkötornista siintävä Torronsuo

Kuva: Otto Glader

Näkötornipiipahdus sopi itseasiassa erinomaisesti lähdöksi suolenkille, sillä nyt tiesimme mitä oli edessämme. Suolla kulkevat pitkospuut olivat valitettavatn huonossa kunnossa, mutta maisemat korvasivat puutteet. Suolla mieli lepää aina, hajumaailma on upea ja sammaleiden ja varpujen värit tarjoavat silmänruokaa. Niin myös Torronsuolla. Oli suolla myös elämää, yöperhoset lentelivät varvikossa ja kurjet huusivat jossakin mättäiden keskellä. Hirvi oli kulkenut pitkosten syrjää. Mukavan kansallisromanttinen alku juhannukselle.

Torronsuo oli mahtavuudessaan komea kokemus

Kuva: Otto Glader

Teltan pystytimme Torrolla näkötornin viereen, vaikka siihen ei telttapaikka oltukaan merkattu. Torronsuota ei selvästi ole suunniteltu kuin päiväkäyntejä varten, mikä on varsin ymmärrettävää reittien vähyyden huomioon ottaen. Siinä me kuitenkin nukuimme puuvajan kyljessä sateen ropistessa teltan kattoon. Mikäs sen parempaa.

Suositus: Torronsuo on hyvä päiväretkikohde, jos alkaa tehdä mieli oikealle suurelle suolle. Suolla riittää ihmeteltävää ja näkötorni kruunaa kokonaisuuden. Mitään suuria vaelluksia Torronsuolla ei pysty tekemään. Karpalon ja lakan raakileita näkyi myös paljon.

Plussat ja miinukset:

+ Upea suo
+ Hyvä näkötorni
- Pitkokset paikoin kehnossa kunnossa (toisaalta vaikutti siltä, että niitä oltiin juuri uusimassa)
- Ei kunnollista telttapaikkaa